SOLAN LUONTOPOLKU 2.9.2020
Kiersimme tällä kertaa Solan luontopolusta pidemmän, noin neljän kilometrin reitin. Luontopolun kartan mukaan (https://www.polvijarvi.fi/documents/755850/2661342/Solan+luontopolun+kartta.pdf/1efcef47-b810-19a8-efb4-c9b780e36847) reitin alkupäässä sijaitsee opastaulun lisäksi parkkipaikka, mutta parkkipaikkaa ei ollut, ja auto piti jättää tien varteen.
Mukaan otimme eväspatongit, lämmintä kaakaota ja vesipullot sekä laastaria, paperia ja veitsen. Koska reitti on lyhyt, emme ottaneet sen kummempia varusteita mukaan. Päivä oli pilvinen ja sää melko lämmin, mutta hirvikärpästen takia piti kulkea koko ajan huput päässä.
Polku alkoi kuusimetsästä, joka tiheni hetkellisesti. Pian kuusimetsän jälkeen vastaan tuli kämppä, joka on nähtävästi seurakunnan eräkämppä, joskaan toimintaa siellä tuskin on pitkään aikaan ollut. Kämpän vieressä oli nuotiopaikka, ja söimme eväät siinä, mikä paljastui myöhemmin hyväksi ideaksi, sillä reitin varrella ei ole muita nuotio- ja taukopaikkoja.
Evästauon jälkeen jatkoimme matkaa, ja polku kulki suon reunaa pitkin. Metsässä kasvoi runsaasti puolukoita ja mustikoita, ja päätimme tulla tänne vielä toisen kerran marjoja keräämään. Suon jälkeen polku palasi metsään ja pian maisemat vaihtuivat tasaisesta maastosta jyrkäksi mäeksi.
Metsäosion loppupäästä lähti hyvin heinittynyt polku vanhan aukkohakkuun läpi, ja maasto oli sekä vaikeakulkuista että merkitsemätöntä. Ojien sillat olivat huonokuntoiset, mutta kestivät vielä kaksi aikuista. Välillä emme tienneet, olemmeko vielä reitillä, sillä polku oli hyvin heikosti näkyvissä, eikä missään ollut luontopolun merkkejä, vaikka reitin alkupuoli oli ollut hyvin merkattua.
Olimme kuitenkin oikealla reitillä, sillä metsän taas alkaessa polku muuttui selkeäksi ja merkitkin olivat taas näkyvillä. Viimeisellä metsäosiolla löysimme vanhan asuinpaikan jäännökset.
Tämän metsän jälkeen polku kulki hetken pellon viertä ja sitten edessä olikin noin puolentoista kilometrin matka asfalttitietä pitkin parkkipaikalle.
Retki sujui hyvin, mutta huonokuntoiset sillat ja merkitsemättömät kohdat toivat vähän ikäviä yllätyksiä matkalle. Maisemat erityisesti polun alkupuolella olivat kuitenkin kauniit, ja poluilla oli helppo kulkea. Viimeinen asfalttitien pätkä oli vähän tylsää kuljettavaa, ja olisikin kannattanut mieluummin lähteä takaisinpäin kulkemaan eikä asfalttitien kautta.
Vaikka luontopolku on verrattain lyhyt, kannattaa kuitenkin varata retkeen aikaa, sillä kauniit maisemat ja hyvä mustikkamaastot saattavat hidastaa kulkua. Tämän reitin pärjää kuitenkin kevyillä eväillä, mutta jos haluaa esimerkiksi paistaa makkaraa, se on tehtävä heti polun alkupäässä, kämpän kohdalla.
Kommentit
Lähetä kommentti